| 
  • If you are citizen of an European Union member nation, you may not use this service unless you are at least 16 years old.

  • You already know Dokkio is an AI-powered assistant to organize & manage your digital files & messages. Very soon, Dokkio will support Outlook as well as One Drive. Check it out today!

View
 

asiantuntijakirjoituksessa aiheesta

Page history last edited by PBworks 15 years, 9 months ago

Sosiaalinen media ja oppiminen - otteita ja kommentteja kesällä 2007 kirjoittamaani

Paluu käsitemäärittelysivulle Sosiaalinen media

 

Kesällä 2007 kirjoitin SMOOT-projektin pyytämässä asiantuntijakirjoituksessa aiheesta mm. seuraavaa (mukana tietämättömyyten perustuvaa sekoilua, punaisella jälkikommentit):

 

Sosiaalinen media perustuu kolmeen keskeiseen asiaan: avoimuuteen, vuorovaikutteisuuteen ja viestintämuotojen yhteensulautumiseen.

•    Ohjelmia ja palveluita tuotetaan yhteisöllisesti (avoin lähdekoodi ja avoimet sisällöt). Jälkikirjoitus tähän: olen oppinut, että sosiaalisen median monet ohjelmat ja palvelut eivät ole julkisia, toisaalta osa on, tämä pitää avata paremmin ja tehdä käsitteellinen erottelu web 2.0, avoin lähdekoodi, freeware.

•    Ohjelmien ja palveluiden käyttäminen on edullista ja antaa kenelle tahansa mahdollisuuden julkaista omia tuotoksia.

•    Vuorovaikutuksen rooli korostuu sisältöjen tuottamisessa, niiden löytämisessä sekä valmiisiin sisältöihin tutustumisessa.

•    Tekniikka yksinkertaistuu, viestintäkanavat sulautuvat toisiinsa ja siirtyvät myös mukana kulkeviin laitteisiin.

•    Sosiaalisen median kautta syntyy tuttavuussuhteita ja kaveripiirejä.

 

Internetin alkuaikoina verkkoa käytettiin jakelukanavana ja viestien välittäjänä. Web 2.0 tai sosiaalinen web, jota nimitystä jatkossa käytän, merkitsi jokamiehen käyttöön soveltuvia vuorovaikutuksellisia verkon käyttötapoja. Kolmas vaihe liittää entistä saumattomammin erilaiset digitaaliset laitteet. Ei enää mennä nettiin vaan netti on ympärillämme huomaamattomasti (ubiikki).

 

Sosiaalinen web ja web 2.0 ovat yleisesti käytettyjä nimittäjiä, joilla viitataan avoimiin verkkopalveluihin. Palveluvalikoima on laaja: blogit, wikit, kuvan- videon- ja äänenjakopalvelut, virtuaaliset ystävien kohtaamispaikat, sosiaaliset kirjanmerkit sekä yhteisölliset kalenterit lienevät tunnetuimpia esimerkkejä. Keskeistä avoimen verkon palveluille on, että ne perustuvat yhteisöllisesti tuotettuun ohjelmistoon (avoimeen lähdekoodiin) eli tämä lause ei pidä paikkaansa, ks. yllä. Palveluiden peruskäyttö on ilmaista eikä omalle koneelle tarvitse ladata yleensä erillistä ohjelmaa palvelun käyttämistä varten. Lähes kaikki palvelut sisältävät monipuolisia mahdollisuuksia vuorovaikutukseen.

 

Sosiaaliseen webiin kuuluvat esimerkiksi:

•    ohjelmien ja palveluiden rakentaminen verkkoyhteisön voimin (pioneerina Linus Torvalds) edelleen sama ilmiömaailman liiallinen yksinkertaistaminen,

•    julkaisuvälineet ja -kanavat kaikille halukkaille (tekniikka on ollut jo pitkään, mutta vasta nyt helppoja välineitä sekä riittävän nopeat laitteet ja yhteydet) sekä

•    liikkuvaan yhteydenpitoon soveltuvat laitteet ja yhteydet (kämmenmikrot, älypuhelimet).

 

[...]

 

Määrittele oma asiantuntemuksesi web 2.0:n alalla?

 

Suhteeni sosiaaliseen webiin on käytännönläheinen, kokeileva ja luova. Seuraan sosiaalista webiä käsitteleviä lehtiä ja blogeja. Kun kohtaan uuden sopivan palvelun tai ohjelman, noukin sen talteen, kerron siitä Blogien opetuskäyttö -blogissani tai Jaiku-kanavalla. Opettajakollegat ja muut virtuaaliset tuttavat kommentoivat, mikäli heillä on kokemuksia saman palvelun tai ohjelman käyttämisestä. Yhä useammin uutuuksia kokeillaan yhdessä ja pohditaan pedagogista käyttöä käyttämällä kyseistä välinettä.

 

Olen oppinut itse paljon sosiaalisen webin pedagogisesta käytöstä opastaessani opettajia tvt-maailmaan. Kun on puhe sosiaalista webiä koskevasta asiantuntemuksesta, on tärkeää ymmärtää, että teoreettinen asiantuntemus ei riitä. Sosiaalisen webin hyödyntäminen on tietyllä tavalla käsityöläisen toimintaa. Tämän ohella korostuu sosiaalinen ulottuvuus ja tiedon yhteisöllinen luonne. Kyseessä on jännittävä alue, jossa voi yhdistää pedagogista tietämystä, teknistä osaamista, sosiaalisia taitoja, erilaisia käden taitoja, ilmaisutaitoja ja luovuutta.

 

Omaan asiantuntemukseeni sosiaalisen webin alueella liittyy hyvin vahvasti myös ideologinen ulottuvuus. Sosiaalinen web tarjoaa loistavia välineitä kulttuurien kohtaamiseen, ympäristöongelmien käsittelyyn, ekologiseen liikkumiseen ja tuotantoon sekä monenlaiseen maailman parantamiseen. Sosiaalinen web on syntynyt avoimella, rajoja ylittävällä yhteistyöllä. Tämä piirre on läsnä myös kaupallistuneissa tuotteissa.

 

Sosiaalisen webin asiantuntijana minä en ole yksin yksinäinen tiedon haltija vaan yksi solmukohta suuremmassa tieto- ja taitoyhteisössä. Jos en itse tiedä tai osaa ratkaista vastaan tulevaa pulmaa, vierelläni on toinen asiantuntija, joka auttaa. Yhteiskehittelyn kautta syntyy myös sellaisia oivalluksia, joita yksin en löytäisi. Mikä parasta, oppijat voivat osallistua tähän löytöretkeen. Vastavuoroisuus kasvattaa jokaisen verkossa olevan mahdollisuuksia toimia. "Ehän miä, mut nuo muut..."

 

Miten web 2.0 muuttaa opiskelua ja opetusta?

 

Sosiaalinen web auttaa ylittämään ajan ja paikan rajoja. Se laajentaa luokkatilaa: luokkaan voi tulla vierailija toiselta puolelta maailmaa, toisistaan kaukana olevat ryhmät voivat tehdä reaaliaikaisesti yhteistyötä tai voidaan vaikka palata ajassa taaksepäin tutkimaan edellisen vuoden kurssin käymää keskustelua.

 

Oppimistehtäviä voidaan toteuttaa niin, ettei ihmisten tarvitse olla samaan aikaan samassa paikassa. Oppimistehtäviin voidaan tuoda myös mukaan jokaisen lähiympäristöä esimerkiksi keräämällä havaintoja, analysoimalla ja vertailemalla niitä. Hyvin kiinnostavaksi ajan ja paikan rajojen ylittäminen tulee, jos samassa ryhmässä on mukana oppijoita maantieteellisesti laajalta alueelta.

 

Sosiaalinen web hämärtää rajaa opettajan ja opiskelijan välillä. Syntyy oppiva yhteisö, jossa vertaiset voivat ohjata ja opettaa toisiaan ja jossa opettaja voi oman opetus- ja ohjaustehtävänsä ohessa oppia hyvin paljon. Opettajan auktoriteetti murtuu, sillä oppimistilanteessa oppijalla on käytettävissä valtava määrä verkon resursseja, esimerkiksi opiskeltavaa aihetta käsittelevä Nobel-palkitun tutkijan podcast-luento.

 

Ohjauksen merkitys korostuu opettajan työssä. Toki opettaja opettaa ja opiskelija opiskelee. Mutta jos perinteisistä rooleista pidetään tiukasti kiinni ja opettaja esiintyy kliinisen ammatillisesti, ei synny aitoa dialogia. Jos oppija kokee olevansa jatkuvan kontrollin kohteena, hän siirtyy suorittamaan kurssia. Sosiaalisen webin henki katoaa. Opettajan pitäisi malttaa antaa tilaa oppijoitten äänille.

 

Opetustyössä keskiöön nousevat sopivien harjoitusten ja oppimisprosessia edistävien tilanteiden järjestäminen. Myös ryhmän koossa pitäminen vaatii sosiaalisessa webissä toisella tavalla huomiota kuin muodollisemmissa opetustilanteissa. Palautteen, kannustamisen ja innostamisen toteuttamiseen sosiaalinen web tarjoaa toisaalta erittäin hyviä välineitä. Haasteena lienee parhaiden ja vähiten kuormittavien ohjauksen keinojen löytäminen.

 

Sosiaalinen web mahdollistaa erilaiset opiskeluvalinnat saman kurssin sisällä. Erilaisille oppijoille on mahdollista järjestää vaihtoehtoisia työskentelytapoja. Tiimeissä kaikkien ei tarvitse tehdä yhtä aikaa samaa, vaan opitaan asiantuntijuuden jakamista ja yhteistyötä.

 

Tiedon rakenteet avautuvat keskustelujen ja ryhmätehtävien kautta uudella tavalla. Sosiaalisen webin avulla koko oppiva yhteisö saa luokkatilannetta paremman mahdollisuuden tarkastella, kuinka eri ihmiset jäsentävät ja hahmottavat saman asian eri tavoin. Eksakteissakin oppiaineissa samaan ongelmaan voi olla useita ratkaisuvaihtoehtoja. Tämä ei välttämättä tule esille perinteisessä frontaaliopetuksessa.

 

Ongelmalähtöinen oppiminen soveltuu hyvin sosiaaliseen webiin. Mielekäs tehtävänasettelu on aluksi opettajalle haasteellista. Usein pelätään, että oppijat kopioivat tehtävien vastaukset - ja näin tapahtuukin, mikäli tehtävä antaa siihen mahdollisuuden. Tietoa toistavien tehtävien sijaan kannattaa etsiä tiedon prosessointiin ohjaavia tehtävärakenteita ja uniikkeja, yhteisöllistä työskentelyä edellyttäviä tehtäviä.

 

Sosiaalisen webin välineillä on myös mahdollista organisoida tietovarantoja uudella tavalla. Erilaisilla leimoilla (tag) varustettuja sisältöjä voidaan ohjata syötteiden (RSS feed) avulla useasta lähteestä yhteen virtuaalitilaan (mashup). Olen esimerkiksi järjestänyt filosofian kurssin reflektointikeskustelun mikroblogiin (http://jaiku.com/channel/PeilaaPohdi/), johon ohjaan myös oppitunnin taulumuistiinpanot. Otan oppitunnin päätyttyä liitutaulusta digikameralla kuvan, siirrän sen kuvanjakopalveluun, merkitsen kuvan tietyllä leimalla ja tilaan sitä vastaavan uutissyötteen mikroblogiin. Samalla tavalla oppimistilaan voidaan ohjata blogi- tai wikimerkintöjä, verkkolehtien uutisia, radio-ohjelmia (podcast), sosiaalisia kirjanmerkkejä (linkkejä muille verkkosivuille) ja niin edelleen.

 

Ensivaiheessa nämä uudet mahdollisuudet aiheuttavat kognitiivista kuormaa, infoähkyä. Kun välineet ja niiden mahdollisuudet tulevat tutuiksi, paljastuu myös, kuinka sujuvasti sosiaalisen webin avulla voi ohjailla informaatiovirtoja ja seurata viestintää. Tieto tulee opettajan ja oppijan luo.

 

[...]

 

Mitä kompetensseja korkeakoulun opettaja tarvitsee ottaakseen web 2.0 käyttöön opetuksessa?

 

Olen kahden viimeisen vuoden aikana kouluttanut satoja opettajia käyttämään sosiaalista webiä omassa opetustyössään. Tällä kokemuksella voin sanoa, että seuraavat asiat loiventavat siirtymävaihetta:

•    uskallus avata oma työ ja omia ajatuksia oppivan yhteisön sisällä tai avoimessa verkossa jopa kenelle tahansa,

•    valmius heti kokeilla ja soveltaa uusia välineitä omaan työhön,

•    rohkeus epäonnistua ja kyky sietää epävarmuutta,

•    sitkeys yrittää uudelleen, jos ensimmäinen kerta ei onnistunut sekä

•    matala kynnys kysyä apua ja auttaa toisia.

 

Kyse on siis ennen kaikkea asenteesta, ei teknisistä kyvyistä. Tosin ne ihmiset, joille visuaalinen hahmottaminen tuottaa vaikeuksia, joutuvat käyttämään tekniseen hallintaan muita enemmän aikaa. Silti tekniset perustaidot oppii kuka tahansa kohtuullisessa ajassa. Painopiste tarvittavien kompetenssien suhteen onkin laajemmalla, yhteisöllisellä tasolla.

 

Sosiaalisen webin käyttöönotto oppivassa yhteisössä ei toteudu kunnolla ilman koko työyhteisön ja erityisesti johdon tavoitteellista työskentelyä. Mikäli yksittäiset opettajat omaksuvat uusia toimintatapoja omaan tahtiinsa ja oman kiinnostuksensa mukaan, asia etenee hajanaisesti ja oppivat yhteisön näkökulmasta jää toteutumatta erittäin tärkeitä muutoksia. Näitä ovat:

•    siirtymävaiheen vaatiman tuen järjestäminen,

•    verkkojen punonta eri toimintayksiköitten ja toimijoiden välillä,

•    informaation tehokkaan levittämisen organisointi,

•    työtaakan vähentäminen sosiaalisen webin avulla sekä

•    oppijoiden mukaan tuominen oppivaan yhteisöön.

 

Niissä työyhteisöissä, joissa sosiaalisen webin hyödyntämistä ei viedä yhdessä hallitusti eteenpäin, näyttää yleensä käyvän niin, että suuri osa opettajista kokee tieto- ja viestintätekniikan uutena lisätyönä kaiken muun työn päälle. Osa tuntee myös itsensä entistä ulkopuolisemmaksi ja pelkää jäävänsä kehityksestä jälkeen. Kun siirtymää johdetaan määrätietoisesti, koko toimintakulttuuri muuttuu ja työyhteisö löytää omista lähtökohdistaan järkeviä toimintatapoja. Kun muutos tapahtuu koko yhteisössä, myös ne opettajat, jotka itse määrittelevät esimerkiksi omat tekniset taitonsa vajavaisiksi, pääsevät mukaan. Olen nähnyt tästä vakuuttavia todisteita. Yhteistoiminta lisää työniloa ja johtaa myös koko yhteisön dynaamisuuden lisääntymiseen. Vastuu kehittämisestä ei lepää raskaana yksillä harteilla.

 

Paluu käsitemäärittelysivulle Sosiaalinen media

 

 

Comments (0)

You don't have permission to comment on this page.