Täydennyskoulutus suomalaisessa koulumaailmassa

Suomalaiseen koulujärjestelmään kuuluu ominaispiirteenä jatkuva ammatillinen täydennyskoulutus (määritelty virkaehtosopimuksessa). Opettaja on vastuussa oman osaamisensa ajan tasalla pitäimisestä ja samalla myös työyhteisössä pyritään pitämään huolta tästä. Vuosittaisissa kehityskeskusteluissa opettaja ja rehtori käyvät läpi osaamista ja tehtävänkuvaa. Työyhteisössä sovitaan yhteisistä tavoitteista, jotka kirjataan koulukohtaiseen opetussuunnitelmaan, tvt-strategiaan ja muihin dokumentteihin, joita koulukohtaisesti vaihdellen käytetään työvälineinä tai joiden annetaan levätä hyllyssä.

Alueellisesti ja erilaisissa verkostoissa toteutetaan kehittämishankkeita, joilla pyritään puuttumaan niihin koulutoiminnan osa-alueisiin, joissa on tapahtunut eniten muutoksia tai joissa keinot eivät vastaa tarpeita. Kehittämishankkeet järjestävät koulutusta. Koulutusta tarjoavat myös Opetushallituksen rahoittamat koulutuksen järjestäjät, kuten yliopistojen tutkimus- ja täydennyskoulutusyksiköt sekä Opeko, Opetusalan koulutuskeskus. Koulutusmarkkinoilla on myös erilaisia yrityksiä, joiden palveluita hankitaan esimerkiksi koulujen järjestämiin VESO-koulutuksiin. Eri järjestäjät palkkaavat asiantuntijoita toteuttamaan koulutusta.

Suomalaiseen koulujärjestelmään ei kuulu tarkastusmenettelyä. Laadunvalvonta toteutetaan itsenäisesti. Opettajat ja koulu keräävät opiskelijapalautetta. Opettajat arvioivat kehityskeskusteluissaan itse omaa työtään ja rehtorit arvioivat opettajien työtä. Usein kouluissa toimii myös aineryhmiä tai muita vertaisryhmiä, joissa opettajat käyvät keskenään pedagogista keskustelua ja kehittävät omaa työtään.

Tämä ammatillinen täydennyskoulutus ja siihen liittyvä toiminta antaa sekä opettajalle että kouluille suuria vapauksia. Vähäisimmillään opettaja osallistuu vuotuisiin pakollisiin VESO-koulutuksiin. Näiden koulutusten sisältö voi vaihdella ja liittyä muuhun, kuin varsinaiseen pedagogiseen kehittämiseen.

Ammatillinen täydennyskoulutus on liiketoimintaa. Tästä seuraa se, että vain ne kurssit toteutuvat, jotka saavat riittävästi asiakkaita. Kehittämishankkeitten järjestämä koulutus voi suuntautua myös aihepiireihin, jotka eivät kiinnosta suuria joukkoja, mutta kehittämishankkeittenkin täytyy olla yleisellä tasolla rahoittajan hyväksymiä ja yhteiskunnallisten tavoitteiden mukaisia. Kehittämishankkeet jakautuvat EU-rahoitteisiin, kansallisiin Opetushallituksen koordinoimiin ja muihin, esimerkiksi säätiöiden ja elinkeinoelämän myöntämiin avustuksiin.